Lue tämän palstan lähtökohdista:

ajatuksista

158 - Hämmentävistä ihmeistä - osa 1/10

Kuva: Anja Lorentz. Siuntio, 2017.


Ylösnousemuksen sisarskandaalit

Daniel C. Peterson


Äskettäin otin käteeni uudelleen Stephen T. Davisin kirjan "Risen Indeed: Making Sense of the Resurrection" [Totisesti ylösnoussut: Miten saada järkeä ylösnousemukseen]. Se on mieleenpainuva kirja ja sillä on ilmestymisensä jälkeen ollut keskeinen vaikutus ajatteluuni. Davis, joka on filosofian Russel K. Pfitzer professori Claremontin McKenna-collegessa Kaliforniassa, väittää, että "kristityt ovat alyllisten oikeuksiensa rajoissa uskoessaan, että Jeesus nousi kuolleista". (2) "Kirjan teesi", hän selittää, "on, että kaksi kristillistä ylösnousemuksen väittämää - nimittäin se, että Jeesus nousi ruumiillisesti kuolleista ja se, että me kaikki nousemme kuolleista - ovat puolustuskelpoisia väitteitä." (3)

Nyt "Risen Indeed" -teosta lukiessani jotkut osat siinä näyttävät minusta antavan valaistusta uskonpuolustamisen tehtävään, luonteeseen ja haasteisiin yleisemminkin.
Davis selittää, että hän ei ole tekemässä "kovaa uskonpuolustusta", kuten hän sitä kustuu, jossa yrityksenä on todistaa uskonnollinen väittämä todeksi. Pikemminkin hän tekee "pehmeätä uskonpuolustusta", yrittäen osoittaa, että uskonnollinen väittämä on uskottava, järkeenkäypä ja puolustettavissa oleva. Minusta tämä tuntuu hyvin tärkeältä erotukselta.

Tämän lisäksi katson, että kristillisen teismin perustavien ja olennaisten väittämien osalta yleensä ja palautuksen väittämien osalta erityisesti juuri tätä todistusvoimainen asetelma tukee - ja pidän suuresti mahdollisena, että tämä on täsmälleen se olosuhde, missä todistusvoimaisen asetelman on jumalallisesti suunniteltu pysyvän aina tuomiopäivään saakka. Jos noiden väittämien puolesta puhuvat todisteet olisivat yhtä ratkaisevia kuin todistukset geometriassa, ei meille jäisi mitään merkityksellistä älyllistä vapautta. Ei voisi olla mitään "mielipiteitä" siitä, olisivatko vaikkapa kolmiot ABC ja DEC yhtenevät, sen jälkeen kun perustellut todisteet on esitetty ja oikein ymmärretty, osoittamaan että ne ovat yhtenevät. Persoonalliset, omakohtaiset näkökulmat asiaan ovat merkityksettömiä tuossa vaiheessa.

Samoin jos Jumala ilmaisisi itsensä suorasukaisella ja ratkaisevalla tavalla, hän tuhoaisi vapautemme, niin musertava olisi tuo ilmestys. Tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard (k. 1855) ilmentää tämän näkökohdan mieleenpainuvasti teoksessaan "Filosofisia muruja", käyttäen vertausta kuninkaasta ja neidosta. Miten kuningas saattaisi ilmaista rakkautensa alhaista syntyperää olevaa neitoa kohtaan - huomioiden tuon suuren aseman, arvon ja varallisuuden kuilun heidän välillään - tosiasiassa pakottamatta ja murskaamatta häntä? Olisivatko neidon tunteet, vaikka niitä näyttäisikin olevan, aitoja tai vilpittömiä? Kuninkaan pulmana on: "pidättäytyminen tuomasta itseään ilmi tietäisi rakkauden kuolemaa, itsensä tuominen ilmi rakastetun kuolemaa." Kuninkaan ainoana mahdollisuutena lopulta on kosiskella neitoa epäsuorasti, laskeutuen hänen tasolleen palvelijan hahmossa. (Ajatelkaapa tästä näkökulmasta, niinkuin Kierkekaardin tarkoituksena olikin, Jumalan kuolevaisen Pojan tuloa maan päälle). (4) Tässä ei ole kuitenkaan kyse pelkästä päällysvaatteen vaihdosta. Ollakseen vakuuttava palvelijana, kuninkaan oli todella toimittava kuten palvelija toimii. (5)

Niinpä todisteiden osoittamiseen kristillisyyden ja mormonismin väitteille ei ole pakkoa olemassa. Tosiasiat antavat tilaa epäilylle ja jopa oikeuttavat sen.

Olen kuitenkin pitkään pitänyt kiehtovana ja hämmentävänä oivallustani, että itse vaikuttavana pitämäni todisteaineisto tulee usein täysin torjutuksi sellaisten ihmisten taholta, joiden järjenkäyttökyvyt eivät näytä mitenkään puutteellisilta eikä luonteenlaatu vajaalta. (En lue tässä pohdinnassa mukaan niitä, jotka yksinkertaisesti elävät, oli se sitten tietoista tai ei, mieluiten jumalatonta, tai käytännöllisesti katsoen jumalatonta, syntistä elämää. Sellaisia ihmisiä on olemassa. Olen henkilökohtaisesti tutustunut aika moniin heistä - apateisteihin, joksi joku nokkela on joitakin heistä kutsunut - mutta he eivät minua tässä liikuta. Heidän vastustustaan uskoa ja omistautumista kohtaan ei ilmeisesti voiteta tutkielmalla tai todistelulla.)

Kuvaleike: Anja Lorentz. 2017.
Viitteet:
(1) Davis, Stephen 1993: Risen Indeed: Making Sense of the Resurrection. Grand Rapids: Eerdmans.
(2) Davis, Risen Indeed, 1.
(3) Davis, Risen Indeed, vii.
(4) [Englanninkielinen] termi "condescension", niin kuin se esiintyy kohdassa 1. Nefi 11:16 ("Knowest thou the condescension of God?" [suomenkielisessä Mormonin kirjassa: "Tiedätkö, kuinka Jumala alentaa itsensä?"]), ei tarkoita nykyenglannille tyypilliseen tapaan "suhtautua alentuvasti tai toimia omahyväisen ylemmyydentuntoisella tavalla". Vuonna 1828 ilmestyneeseen Noah Websterin suureen amerikkalaiseen sanakirjaan kirjatun mukaisesti Joseph Smithin aikalaiset ymmärsivät sanan merkitsevän "vapaaehtoista laskeutumista luokka-asemasta, arvoasemasta tai oikeutetuista vaateista; luopumista tiukasta oikeudenkäytöstä; nöyrtymistä alempiarvoisten hyväksi, myöntyen toiveisiin tai toimien tavalla, jota tiukka oikeus ei vaadi."
(5) Ks. Kierkegaard, Søren 1985: Philosophical Fragments (Johannes Climacus). Toimittanut ja englannin kielelle kääntänyt Howard V. Hong ja Edna H. Hong. Princeton: Princeton University Press, 26–30. [Alkuteos Philosophiske Smuler eller En Smule philosophi ilmestyi vuonna 1844. Lainauksen suomennoksessa on käytetty suomenkielisen laitoksen käännöstä: Kierkegaard, Søren 2004: Filosofisia muruja. Suomentanut, esipuheen kirjoittanut ja selityksin varustanut Janne Kylliäinen. Helsinki: Summa, 34.]

Lähde:
Peterson, Daniel C. 2014: The Sibling Scandals of the Resurrection. Interpreter: A Journal of Mormon Scripture 11 (2014), vii-xxix. Artikkeli on saatavissa osoitteessa http://www.mormoninterpreter.com/the-sibling-scandals-of-the-resurrection/


Daniel C. Peterson (Ph.D. Kalifornian yliopisto, Los Angeles) on islamintutkimuksen ja arabian kielen professori Brigham Youngin yliopistossa. Hän on yliopiston Lähi-idän tekstejä koskevan aloitteen perustaja, jossa hän toimi päätoimittajana vuoden 2013 elokuun puoliväliin saakka. Hän on julkaissut ja puhunut laajasti sekä islamiin että mormonismiin liittyvistä aiheista. Aiemmin hän toimi Foundation for Ancient Research and Mormon Studies (FARMS) -säätiön hallituksen puheenjohtajana ja sen seuraajassa, Neal A. Maxwell Institute for Religious Scholarship -instituutissa hallintovirkamiehenä, toimittajana ja kirjoittajana. Hänen ammatillinen työnsä arabistina keskittyy Koraaniin ja islamin filosofiseen teologiaan. Hän on muun muassa kirjoittanut elämäkerran nimeltä "Muhammad: Prophet of God [Muhammed: Jumalan profeetta]" (Eerdmans, 2007).
Hän toimii Interpreter-säätiön hallituksen puheenjohtajana.



Sivun luontokuvat ovat somisteina, ne eivät liity tekstiin.
Käännös: Markku Lorentz